SAK: Hallitusohjelma tarjoaa kylmää kyytiä työntekijöille
– Hallitusohjelma kokonaisuudessaan on ennennäkemättömän tyly palkansaajille ja työttömille. Sen toteuttaminen tässä muodossa tarkoittaa monelle ihmiselle toimeentulon heikentymistä ja mahdollisuuksien kapenemista, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta arvioi ensitunnelmia.
Hallitusohjelman mukaan työlainsäädännön muutokset valmistellaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, mutta aikataulu on sen verran kireä, että todellisesta kolmikannasta tuskin voidaan puhua.
– Työelämästä tulee epävarmempaa. Jopa vuoden määräaikaisuudet ilman erityistä syytä ja mahdollisuus irtisanoa ihminen ”asiallisen syyn” perusteella sekä ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus kertovat paljon hallituspuolueiden käsityksestä työelämän kehittämisestä. Työntekijät ovat kuluerä, eivät voimavara ja kasvun mahdollistaja.
Hyvänä asiana Eloranta pitää työperäisen hyväksikäytön koventuvia rangaistuksia.
Paikalliseen sopimiseen liitetyt vastuukysymykset unohdettu
SAK on suhtautunut myönteisesti työehtosopimuspohjaiseen paikalliseen sopimiseen. Se on hyvä keino ottaa huomioon yrityksen erityispiirteet, mutta se ei johda saneluun ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Orpon hallitusohjelmassa aidon sopimisen edistäminen ei näy, vaan tavoitteena on laajentaa paikallinen sopiminen myös järjestäytymättömiin yrityksiin eli niihin yrityksiin, jotka eivät ole työnantajaliiton jäseniä.
– Yritykset, jotka eivät ole olleet mukana neuvottelemassa yhteisiä työehtoja ja joita kukaan ei valvo, voisivat sopia työehdoista lakia ja työehtosopimuksia huonommin, Eloranta huomauttaa.
Lisäksi hallitus haluaa, että myös yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla voitaisiin poiketa työlainsäädännöstä, kun tällä hetkellä poikkeaminen vaatii työnantaja- ja työntekijäliittojen välisen valtakunnallisen työehtosopimuksen.
– Seurauksena voi olla yrityskohtaisten työehtosopimusten lisääntyminen, mikä vaarantaa koko työehtosopimusjärjestelmän. Sadoilta tuhansilta työntekijöiltä voisi sen seurauksena kadota yleissitovan työehtosopimuksen takaama vähimmäisturva. Jos näin käy, työehdot tuskin muuttuvat heidän kohdaltaan nykyistä paremmiksi, koska paremmin voi sopia jo nyt.
Paikallinen sopiminen toimii parhaiten, kun työpaikalla sopijaosapuolena on luottamusmies. Jos ammattiliiton roolia paikallisessa sopimisessa vielä heikennetään hyväksymällä luottamusvaltuutettu sopijaosapuoleksi, riski työehtojen heikentymiselle on suuri.
Lakko-oikeuden rajoituksilla puututaan kansalaisten perusoikeuksiin
Hallitus puuttuu myös räikeällä tavalla perusoikeuteen eli mahdollisuuteen käyttää työtaistelua työehtojen parantamiseen ja heikennysten vastustamiseen. Lakko on kollektiivinen toimenpide, jolla pyritään vaikuttamaan yhteisiin työehtoihin. Lakosta päättää ja sen seuraukset kantaa aina ammattiliitto eikä yksittäinen työntekijä. Sillä tavalla on tähän asti varmistettu, ettei yksittäinen ihminen joudu ottamaan kannettavakseen taloudellista taakkaa.
– Nyt hallitus kuitenkin haluaa, että yksittäinen työntekijä voi joutua korvausvastuuseen työtaistelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei oikeuksia uskalleta enää vaatia. Tämä sotii kaikkia kansainvälisten sopimusten periaatteita vastaan ja loukkaa työntekijöiden perusoikeuksia, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta muistuttaa.
Työtaisteluoikeutta halutaan rajoittaa lisäksi tukilakkojen ja poliittisten lakkojen osalta. Ilman isomman ja vahvemman ammattiliiton tukilakkoa monet matalapalkkaisten ja hajanaisesti järjestäytyneiden alojen työntekijät jäävät helposti vaatimuksissaan pelkästään työnantajan tahdon armoille.
– Poliittisten lakkojen osalta vaikuttaa siltä, että hallitus valmistautuu jo etukäteen protesteihin, joita työntekijöitä kurittava leikkauspolitiikka aiheuttaa. Se ei ole työtaistelutoimi, vaan ilmaisu- ja mielipiteenvapauden käyttämistä. Mielipiteenvapauden rajoittaminen ei kuulu länsimaiseen eikä varsinkaan suomalaiseen oikeusvaltioon.
Leikkauksista kärsivät ne, joilla on muutenkin tiukkaa
Sosiaaliturvaleikkausten mittakaava on todella raju. Eniten kärsivät jo muutenkin inflaation kurimuksessa kärsivät pienituloiset työntekijät. Muun muassa asumistuen leikkaus on murheellinen toimi, koska se kohdistuu nimenomaisesti pienituloisiin.
– Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja asumistukeen kohdistuvat leikkaukset ovat yhdessä paketti, joka voi johtaa ennakoimattomiin muutoksiin työmarkkinoilla. Tätä tuskin on Säätytalon neuvotteluissa pohdittu.
Hallitusohjelmassa päätetyt ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset tarkoittavat monelta osin koko järjestelmän romuttamista. Suurin osa työttömistä on työskennellyt ennen työttömyyttä matalapalkkaisilla aloilla ja heidän ansiopäivärahansa on vain 1300–1500 euroa kuukaudessa. Mittava lista työttömyysturvan leikkauksia ajaa nämä ihmiset entistä hankalampaan tilanteeseen.
– Orpon hallitus ei näytä puuttuvan työttömyyden todellisiin syihin, kuten työnhakijoiden terveyden ja osaamisen ongelmiin. Erityisen kova kohtalo tulee olemaan työuran lopussa työttömäksi jäävillä, Eloranta sanoo.
SAK on sitoutunut kehittämään työeläkejärjestelmää, mutta sen omista tarpeista lähtien. Valmistelulle tulee antaa riittävä ja huolellinen valmisteluaika. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa työurien kehityksen arviointi sovittiin tehtäväksi ensimmäisen kerran vuonna 2026.
Jarkko Eloranta myös muistuttaa, että monella toimeentulo on ollut viime aikoina kovilla korkean inflaation takia. Hallituksen kaavailemat arvonlisäveron korotukset nostaisivat entisestään muun muassa lääkkeiden sekä majoitus-, liikunta- ja kulttuuripalveluiden hintaa. Nämä kiristykset näkyvät jokaisen suomalaisen arjessa. Moneen työntekijään osuu myös päätös vähentää välttämättömien peruspalveluiden rahoitusta.
Ennen vaaleja koulutuksen julistettiin olevan erityissuojelussa, mutta tästä huolimatta esimerkiksi aikuiskoulutustuki ollaan lopettamassa kokonaan.
– Orpon hallituksen ohjelman leikkauspäätökset herättävät kysymyksiä äänestäjien kuluttajansuojasta. Miten voidaan puhua erityissuojelusta, jos heti ensimmäisen tilaisuuden tullen alkavat sakset viuhua?
